|
26.06.2008 - 12:14
(kun kerran joku käy vielä epätoivoisena tätä stalkkaamassa, niin okei -)
Nykyisen blogini oon aatellu pysyvän salasanallisena pysyvästi, mutta jos jotakuta kiinnostais edelleen lukea eikä nykyistä lue ja plaaplaa niin joka tapauksessa multa löytyy nykyään lj. Lisäilkää niin lisäilen, sinne pääsee kuka tahansa. 16.03.2008 - 14:32
No niin. Blogini lukijakunnan muodostuessa yhä suuremmaksi osaksi koulustani tutuista henkilöistä, olen tehnyt päätöksen kerätä sanat ja pölyt laukkuun, ostaa matkalipun toisen radan päätepysäkille ja pystyttää sanaturvapaikkani sinne. Harmillista että kävi näin, sillä tämä alkoi todella tuntua Omalta Paikalta. Tietenkään suuria paljastuksia en blogissani tähän asti ole tehnyt enkä varmastikaan tule edes tekemään: en silti halua, että edes höpsön hupsuja arkipäivän tapahtumiani tai mietteitäni nousee luettavaksi kenelle tahansa. Uunista juuri pöydälle jäähtymään nostetun uuden blogini osoitetta en tässä julkaise ja sitä pääsee lukemaan vain salasanalla. Osoitteen ja salasanan saat halutessasi multa spostilla naiivii (at) hotmail (dot) com. Valitettavasti suosin tässä entisiä "aktiivilukijoita" eli heitä, joiden muistan kommentoineen. Vähän myöhemmin katsottakoon, jos salasana päätyisi kaikille halukkaille uusille lukijoillekin tai niille anonyymeille, jotka kommentoimatta blogia lukivat. Mulla on lista kaikista kommentoineista, eli muistan teidät kyllä. Pistä ihmeessä spostia vaikka olisit epävarma siitä, oletko kommentoinut vai et. Mainitse spostissa nimi jolla sinut muistan sekä halutessasi myös mahdollinen oma blogiosoitteesi. Järjestelyn mahdollisesta monimutkaisuudesta olen pahoillani, mutta bloggailu on liian ihana asia jätettäväksi näin pienen asian takia - lukijat vielä ihanampi. ![]() привет привет! jos tietäisin
![]() missä runot
asuvat,
![]() lähtisin sinne
"Aamun ensimmäinen metro on aina yhtä hämmentävä kokemus: sekoitus eilistä ja huomista ilman minkäänlaista nykyisyyttä. Puolet ihmisistä ovat jo huomisessa, työvaatteet päällään, juuri heränneinä matkalla töihin, ja puolet vielä eilisessä, juhlavaatteet nuhrussa, juuri nukahtamisillaan matkalla kotiin. Onko tämä hetki siis osa huomista, osa eilistä, vai osa jotakin käsittämätöntä kaiken välimaastossa häilyvää ei mitään? Painan pään ikkunalasiin ja nukahdan."
heti
| |||